Viides viikko

Viikot menee tosi nopeasti ja on hassua, että nyt on opiskeltu jo yli kuukausi tvt:tä.

Suunnitelmat etenee hitaasti mutta varmasti. Tällä viikolla istuimme kiltisti viimeisellä pakollisella luennolla ja demoryhmätunnilla kokeilimme tablettien iMovieta. Alkukangertelun jälkeen saimme tehtyä hauskoja videoita ja nyt aloin jopa odottaa projektiamme innolla, sillä on hauska nähdä, mitä lapset saavat niillä aikaan.

Tajusin tutustuessani tablettiin taas vähän tarkemmin, että minun on vaikea lähteä opettamaan sellaiseen tilanteeseen, jossa en itse osaa käyttää laitteita tai sovelluksia ollenkaan. Sama pätee varmaan esimerkiksi käsityötekniikoihin. Minun pitäisi ehkä opetella pois siitä ajatusmaailmasta, sillä todennäköisesti lapset ovat paljon taitavampia kuin minä tai tarpeeksi uteliaita ja kokeilunhaluisia oppiakseen käyttämään laitteita paremmin. Toistaiseksi tunnen oloni kuitenkin varmemmaksi, jos olen edes vähän kokeillut iMovieta etukäteen.

Neljäs viikko

Tällä viikolla tvt:n opiskeluni oli aika vähäistä, kun olin kipeä suurryhmätunnin aikaan ja pienryhmätunnilla menimme rehtorin kahveille. Ehdimme kuitenkin pienryhmätunnilla käydä nopeasti läpi viime viikolla lataamiamme sovelluksia. Täytyy myöntää, että kaikenlaista hyödyllistä ja hyödytöntä sieltä löytyykin. Kiinnostuin eniten neuleen suunnitteluohjelmasta, sillä neulemalleja on aika työlästä suunnitella paperille. Ohjelmaa voisi vielä kehittää niin, että siitä voisi nähdä kuvan, miltä valmis mallineule näyttää neulottuna.

Suunnitelmamme ryhmän projektia varten on hyvällä mallilla. Olemme alustavasti suunnitelleet monikulttuuriseen kerhoon pari kerhokertaa. Meidän pitäisi nyt kokeilla käytännössä, miten tarvitsemamme sovellukset toimivat, jotta osaisimme neuvoa lapsia ainakin alkuun työskentelyssä. Onneksi meillä on vielä jäljellä kaksi suunnitteluun varattua pienryhmäkertaa.

Kolmas viikko

Tällä viikolla suurryhmätunnilla pääsimme itse kokeilemaan, miltä tuntuu yhteisöllinen oppiminen. Se oli ihan mukavaa, mutta opettajalle pientä vinkkiä, että alkuhämmennystä voisi helpottaa merkkaamalla eri ryhmien paikat etukäteen. Ensi viikolla jatketaan ja saa nähdä, millaiseksi tämä kokemus muotoutuu.

Torstaina tutustuimme tabletteihin, i-phoneen ja hybrideihin vähän lisää. Minä innostuin hybridistä ja pitäisin varmasti siitä, kunhan opin sen käyttöjärjestelmän, mikä niihin on laitettu. Voisin harkita hybridiä sitten, kun uuden tietokoneen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Applen laitteisiin latasimme erilaisia sovelluksia ja sattui somasti, että olin viikonloppuna eräällä leirillä ohjaajana ja  hyödynsimme siellä arpomis-sovellusta. Se oli kätevä ja nopea tapa sekä hauskaa lasten mielestä.

Toinen viikko

Tämän kevään tvt:n opintoja tukee hyvin, että olemme alkaneet muillakin kursseilla hyödyntää teknologiaa enemmän kuin aikaisemmin. Yllätyin itsekin, miten hyödylliseksi koin tablettien käytön oppitunnilla, sillä sen avulla oli tosi hyvä esimerkiksi selata ohjeita omaan tahtiin. Samalla niillä voi reflektoida ja tallentaa omaa oppimisprosessia vaikkapa blogiin, jolloin muutkin voivat hyötyä siitä toisin kuin perinteisistä oppimispäiväkirjoista. Tällöin toiset voivat kommentoida ja oppia toisten kokemuksista ja huomioista, jolloin oppimisesta tulee yhteisöllistä.

 

Pienryhmätunnilla täyttämäni tutkimus sai minut miettimään laajemmin mustojani tvt:n käytöstä koulussa. Muistan, kuinka ala-asteella oli aivan huippuja ne matematiikan tunnit, jolloin saimme mennä atk-luokkaan pelaamaan matikkapelejä. Nyt ne samat pelit ja upean massiiviset tietokoneet tuntuisivat oppilaista tosi alkeellisilta, mutta silloin ne olivat luksusta. Muiston perusteella huomaan, että on todella tärkeää välillä poiketa totutuista opetusmenetelmistä, sillä jo opetusmenetelmän vaihtaminen vaikkapa teknologian avulla saa oppilaat kiinnostumaan aiheesta paremmin.

 

Peruskoulumuistoistani tulee esille se, miten erilaisia menetelmiä eri opettajat suosivat. Toiset käyttivät paljon enemmän teknologiaa kuin toiset ja monet suosivat vain opettajajohtoisia menetelmiä. Otankin Anu Liljeströmin esittelemän design-suuntautuneen yhteisöllisen oppimisen tutkimuksen hyvänä esimerkkinä ja mallina, jota voin soveltaa omaan opetukseeni. Luulen, että käsityössä tehtävä projekti muodostuisi hyvin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi myös opettajalle, sillä todennäköisesti myös minä opettajana oppisin jotain uutta. Esimerkiksi villasukkien neulominen muodostuisi varmasti paljon kokonaisvaltaisemmaksi oppimiskokemukseksi, jos se tehtäisiin projektiluontoisesti ja yhteisöllisesti.

 

Tällä viikolla pohdin lisäksi kännyköiden käyttöä vapaa-ajalla. Minusta on joskus kiva viettää hetki tai pari tavoitettavissa ilman teknologiaa, mutta olen valitettavasti huomannut, etteivät kaikki suhtaudu siihen positiivisesti, kun en vastaakaan heti puhelimeen. Ehkä meidän pitäisi kehittää Suomeen kansalliset en ole tavoitettavissa -päivät, jolloin ei olisi rikos, jos ei jaksakaan heti vastata. Keksin myös, miksi on yhä enemmän ylipainoisia lapsia, sillä ennen kännyköiden yleistymistä käveltiin toisten kotioville kysymään seuraa ja nyt suurin liikunnallinen saavutus on siinä, että saa puhelimen pois taskusta.

Ensimmäinen viikko

Suur- ja pienryhmätuntien jälkeen aloin miettiä omaa asennettani tvt:tä kohtaan ja minun täytyy myöntää, että se on negatiivisempi kuin kuvittelin. Useimmiten opetusta suunnitellessa päädyn mieluummin metodeihin, jotka eivät ole sidoksissa laitteisiin. Suurin syy, miksi en käytä tvt:tä niin paljon kuin voisin, on epävarmuus omista taidoista ja halu välttää turhautumista, jos jokin ei toimikaan.

Negatiivinen asenteeni johtuu todennäköisesti niistä malleista, joita olen saanut peruskoulussa ja lukiossa. Siellä opettajilla oli huomattavan usein ongelmia laitteiden kanssa ja välillä se alkoi olla turhauttavaa oppilaankin näkökulmasta. Minusta ei ole hyvä, jos oppitunnista kuluu liian suuri osa siihen, että opettaja saa laitteet toimimaan halutulla tavalla. Nyt minun pitäisi yrittää hyväksyä tämä pieni epävarmuustekijä, jotta uskaltaisin alkaa soveltaa tvt:tä opetuskäyttöön monipuolisemmin ja jotta voisin luoda oppilaille parempia malleja kuin itselläni on tvt:n käytöstä opetustyössä.

Omassa oppimisessani hyödynnän teknologiaa melko monipuolisesti. Erityisen hyödylliseksi sen koen, kun teemme ryhmätöitä toisten opiskelijoiden kanssa omilta kotipaikkakunniltamme käsin. Vapaa-ajallani tvt on lähinnä viihdettä sekä hyvä keino olla yhteydessä muihin, hoitaa asioita ja etsiä tietoa tai inspiraatiota.

Yhteisöllistä oppimista yliopistossa on ollut esimerkiksi projekti- ja ryhmätöissä. Esimerkiksi viime keväänä meillä oli luokkanorppaprojekti, jossa oman ryhmän lisäksi saimme paljon palautetta muilta ryhmiltä ja olimme yhteistyössä luokkiin, joihin norpat menivät. Yhteisöllinen oppiminen on tähän mennessä kuitenkin rajoittunut lähinnä oman luokan sisälle, olisi mukavaa tehdä yhteistyöprojekteja välillä myös muiden opiskelijoiden kanssa.

Yliopisto-opetuksessa hyödynnetään teknologiaa jonkin verran. Esimerkiksi lähes jokaisella luennolla on tukena PowerPoint -esitys, mutta laitteiden puolesta opetuksessa olisi mahdollista hyödyntää teknologiaa varmasti paljon monipuolisemminkin. Toisaalta välillä ihmetyttää, miksi yliopistolla on niin paljon hienoja laitteita mutta joihinkin todella hyödyllisiin peruslaitteisiin, kuten äänentoistoon, ei panosteta tarpeeksi. Usein teknologia nousee tärkeämpään asemaan vasta opetuksen jälkeen tehtävissä yksilö- ja ryhmätöissä.